Kahmon Haamusota

VH18-018-0993 suomenhevonen, ori, 150cm, voikonkimo syntynyt 03.02.2018     (8v: 03.08.2018) kasvattanut Kahmo, omistaa leah (VRL-11523) yleispainotus (heA, 100cm)

meriitit heinäkuu 2018   KTK-III   (17 + 17 + 17 + 17 = 68p.) elokuu 2020   SLA-II   (12 + 20 + 20 + 20 + 6 = 78p.)

Luonnekuvaus

Vankkatekoinen kimo liikkuu paljon kevyemmän näköisesti kuin ulkomuoto antaisi olettaa. Itsensä erinomaisesti kantava, tahdikkain ja elastisin liikkein kulkevasta hevosesta löytyy niin tasainen, väkivahva höyryveturi kuin nopeampi luotijunakin. Haamu taipuu erinomaisesti erilaisten ratsastajien työkaveriksi ja suorittaa tasavahvasti koulu- ja esteradoilla. Aloittelevien ihmisten kanssa kimo on vakaa, rauhallinen, kaiken anteeksi antava luottohevonen, kokeneempien ratsastajien kanssa ori odottaa enemmän ratsastajaltaankin, mutta vastineeksi kimo myös tekee enemmän.
     Hyvin verryteltynä ja taitavasti ratsastettuna Haamu toimii kouluradoilla kuin sveitsiläisen kellon koneisto; tarkasti, sujuvasti, jokainen hammasratas oikealla paikallaan. Mikään liike ei ole toista heikompi tai vahvempi, Haamu on rehellisesti tasainen suorittaja jokaisessa askellajissa, jokaisessa liikkeessä. Tämä vahvuus yhdistettynä ryhdikkääseen olemukseen sekä keveisiin liikkeisiin tekevät Haamusta melkoisen kouluratsun.
     Esteillä Haamu ei ole yhtään huonompi; kapasiteetti riittää metrin radoille, eikä kimon hyppytyylissä ole mitään isompia vikoja. Rohkea, varmajalkainen suomenhevonen on melko varovainen jaloistaan ja yleensä venyy pituusesteetkin kiitettävästi. Mutta jos ori joltain estetyypiltä kerää puomeja mukaansa, ne ovat nimenomaan pituusesteitä. Tasaisen, pehmeän hyppynsä ja hyvän asenteensa vuoksi Haamu sopii aloittelijoidenkin esteopettajaksi. Ori ei kuumu eikä laukkaa yhtään lujempaa kuin ratsastajansa antaa, vaikka imua esteille löytyykin.
     Haamu on luottohevonen ja opetusmestari muuallakin kuin ratsastuskentillä. Siivokäytöksisenä herrasmiehenä kimo seisoo nätisti paikoillaan, vaikka käytävälle pamahtaisi ryhmä esikoululaisia tutustumaan talliin ja hevosiin kesken Haamun kengityksen. Utelias, lempeä suomenhevonen nauttii rapsutuksista ja huomiosta, tykkää kohnia harjapakit ja ihmisten taskut (ja syödä kaiken syötäväksi kelpaavan) sekä vähän repiä loimia alas karsinoitten ovista, jos vain yltää. Etenkin sade- ja toppaloimia Haamu kiskoo mielellään; ilmeisesti kankaan kahina on jollain tapaa hauskan kuuloinen. Kaikissa tilanteissa fiksukäytöksinen ori kerää kiitosta niin talliväeltä kuin kengittäjiltä, eläinlääkäriltä ja hierojilta. Sekä niiltä eskarilaisilta ja muilta, joiden mielestä Haamu on söpö, hupsu haliheppa.
     Uteliaana sieluna Haamu tuijottelee joka hetki eri suuntaan kun sitä taluttaa. Etenkin vieraissa maisemissa, mutta myös kotona. Koskaan ori ei yritä omille teilleen, ja se tasan tietää, missä kohdassa ihminen kävelee, ja pitää soveliaan välimatkan. Joten antaa Haamun tuijotella, kun se tekee sen niin onnelliseksi.
     Kisa- ja valmennusreissuille tai reissuun ylipäätään on helppo lähteä, Haamun lastaa vaikka yksinäänkin. Nätisti rampin ylös ja alas kävelevä kimo ei epäröi kapeimpaankaan koppiin menoa eikä ahdistu tai innostu, vaikka kyydissä olisikin jo joku. Herrasmiehenä Haamu reissaa asiallisesti myös tammojen tai toisten orien kanssa.
     Ori kerää kiitosta hyvästä käytöksestään sekä hermoistaan vieraissa ympyröissä. Vaikka ratsastajaa jännittäisikin vähän (enemmänkin), Haamun mielentilaan tällä ei ole mitään vaikutusta. Itse asiassa näin rauhallinen hevonen on omiaan rauhoittamaan kisajännityksestä kärsivän ratsastajan mieltä! Mikään varsinainen kilpakenttien keikari Haamu ei ole, ori on enemmän se tasaisen varma, hyvä hevonen ilman supertähden karismaa. Onneksi pelkällä karismalla ei pitkälle pötkitä, jotain pitäisi osatakin – ja Haamuhan osaa!

luonne © Lissu T

Sukuselvitys

Jälkikasvu

Kilpailumenestys

VSN Show-Näyttelyt (40p)
07.07.2018 Ristikallio, tuomari: reibili - SW2 (39,5p)

Päiväkirja

22.10.2019 vahinkovalmennus, valmentajana Lissu T.
"Hyvä puolipidäte ja siirtyminen koottuun raviin, erinomaista. Haamu liikkuu yllättävän kevyesti noin vankaksi suomenhevoseksi. Pidä tämä ravi, ratsasta lävistäjälle, ja lävistäjällä siirtyminen keskiraviin, ennen seuraavaa kulmaa takaisin koottuun raviin. Aktiivinen takaosa, älä purista polvella tai jää junnaamaan kädellä.. Vähän oikomista kulmassa, tarkkana. Ja siirtyminen keskiraviin, just noin.” Olin pitkästä aikaa Kahmossa, vähän itse itseni kutsuneena, ja jotenkin olin päätynyt pitämään Siinalle jotain kouluvalmennuksen ja -tunnin sekasikiötä. Naisen ratsu, vankka, kimo Haamu, oli ollut positiivinen yllätys. Hyvin kuulolla oleva, yhteistyöhaluinen hevonen, omalla moottorilla kulkeva esitys, jota ei tarvinnut potkustartata tai puskea liikkeiden läpi.
     "Ja sitten uusi lävistäjä, ota eri kulmasta tällä kertaa, sama homma. Tarkkana sen kulman kanssa. Yhden hyvän lävistäjäsiirtymän jälkeen vaihdetaan suunta ja sama homma vasempaan kierrokseen.”
     Siina ratsasti hyvässä ryhdissä, jalat ehkä aavistuksen supussa ja jännittyneinä, mutta se nyt saattoi johtua vaikka jostain jumista. Ja kenenpä istunnassa ei olisi vikoja? Nainen kuitenkin korjasi virheitään, pyrki aktiivisesti rentouttamaan jalkoja ja saamaan lonkkiaan auki. Ohjastuntuma oli vakaa ja pehmeä, mikä ilahdutti erityisen paljon. Nainen valmisteli jokaisen siirtymän hyvin, samaten ne kulmat yhtä oikomiserhettä lukuun ottamatta. Välikäyntien aikana Haamu venytti itseään hyvin eteen ja alas, oli rento, mutta käveli aktiivisesti koko kropallaan Siinan sitä pyytäessä.
     "No niin, keräähän taas ohjat, ravaile reipasta harjoitusravia ja tee hieman temponvaihteluita. Aloitellaan sitten laukkatehtävää, joka on tällä kertaa ihan simppeli kahdeksikko koko kenttää käyttäen, kahdeksikon keskelle laukanvaihto käynnin kautta. Tiedät, mihin kiinnittää huomiota; kahdeksikon kehien koko ja muoto, hevosen asettaminen ja suoristaminen, siirtymiset käyntiin ja laukannostot, siisti sujuva laukanvaihto. Ja laukan tahti, hyvätahtinen sujuva harjoituslaukka ilman kiihdyttelyjä tai hidasteluja.” Kokeneen ratsastajan ympyrät harvemmin ovat sitruunasoikioita, eivätkä ne olleet sitä Siinankaan ratsastamina. Nainen valmisteli ensimmäisen laukannoston aivan yhtä hyvin kuin myöhemmin viimeisenkin, ratsasti siistit, hyvät ympyrän kaaret, asetti, taivutti ja suoristi Haamua kuten kuuluukin. Käynnin kautta tapahtuva laukanvaihto osui joka kerta kahdeksikon ympyröiden liitoskohtaan, kuten kuuluikin. Haamu vastasi ratsastajansa apuihin erinomaisesti, takaosa oli mukana, hevonen kantoi itse itsensä, ei nojaillut kuolaimeen tai valahtanut lapansa päälle missään vaiheessa. Kokemus näkyi suoritusvarmuutena.
     "No niin, vähän vapaamuotoista humputtelulaukkaa pitkin kenttää, siitä voitkin siirtyä loppuverkkailemaan. Hienoa työtä, teitä on kyllä ilo katsella!"