Kekrikepponen

VH16-018-2537 suomenpienhevonen, tamma, 140cm, vprt syntynyt 05.11.2016     (8v: 24.11.2017) kasvattanut Susiraja, omistaa leah (VRL-11523) yleispainotus (heA, 90cm)

meriitit helmikuu 2017   KTK-II   (18 + 18 + 18 + 17 = 71p.) syyskuu 2019   SLA-I   (16 + 18 + 25 + 20 + 12 = 94p.) marraskuu 2020   KRJ-II   (7,5 + 32 + 25 + 20 + 15 = 99,5)

Luonnekuvaus

Susirajan ja Turmeltajan yhteisestä kasvattimyynnistä löytynyt Kekrikepponen on sitten ihan omaa luokkaansa. Myytäviä varsoja katsellessa ei tamman tarvinnut kuin vähän katsahtaa päin, ja se oli jo lumonnut suloisella ulkomuodollaan ja herasilmällään. Pörröinen varsa näytti iloiselta tapaukselta kirmatessaan emänsä ympärillä, mutta kasvattajalta tuli tammavarsaa kuvaillessa useampi miinuspuoli esille. Eihän siinä tarvitse huonoista puolista välittää, jos toinen on noin söpö, eihän ? Jälkeenpäin mietittynä, ehkä olisi pitänyt …
     Ulkomuodoltaan Keksi saattaa olla erittäinkin ihana ja sitä tekisi mieli halailla ja rapsutella päivät ja yöt putkeen. Lumoavan ulkomuotonsa tamma on todennäköisesti perinyt osaksi isältään, mutta välillä esiin tuleva pikku piru on ehdottomasti emän puolelta. Keksi on erittäin fiksu tapaus, joka on myös oikea kakara aika ajoittain. Mikään hirveä pikkupiru tamma ei kuitenkaan ole – vaikka pieni se onkin -, sillä pupu tulee pöksyyn heti, kun joku sille ärähtää kunnolla. Kunhan osaa laittaa jauhot suuhun ja näyttää kaapin paikan, on tamma ihan helppo nakki.
     Hoitaessa tamma ei oikein osaa päättää, tykkääkö se harjaamisesta vai ei. Toisinaan, kun se päättää, että harjaaminen on okei, kaikki sujuu helposti ja luontevasti. Kun samainen toimenpide ei kuitenkaan ole okei, on Keksillä korvat luimussa ja turpa rullalla. Huonot mielentilat osuvat yleensä samoille päiville, jolloin tamman on onnistunut ottamaan sisälle ruoka-aikaan ja sen pitäisi syödä, kun karsinassa on joku ylimääräinen heilumassa harjan kanssa. Eihän sillä loppujen lopuksi ole väliä, millainen tamma juuri sinä päivänä sattuu olemaan – mitään se ei kuitenkaan uskalla oikeasti tehdä; kunhan tykkää uhitella ja uskotella, että joku päivä se vielä uskaltaisi.
     Ratsuna Keksi on pienestä koostaan huolimatta oikein monipuolinen ja näppärä. Taitoa tammalta ei puutu, ja se tekee ihan mielellään töitä. Omasta moottorista ei ole pulaa, mutta ei ratsastaja pahemmin joudu Keksiä pidättelemäänkään. Perusravissa tammalla on jo valmiiksi hyvä nopeus ja tempo, johon on helppo mukautua. Kokoamiset ovat kuitenkin se kinkkinen juttu – mieluummin Keksi kuitenkin menisi reippaasti, kuin vetistelisi paikallaan ja lyhentelisi askelia. Esteillä löytyy näinkin pieneltä hevoselta ponnua. Pienet esteet ovat tammalle ihan tylsä juttu, ja se saattaa keksiä jos mitä pientä mielenvirikettä. Esteiden alkaessa olla esteitä, herää tamman mielenkiinto. Keksi ei juurikaan kieltele, ja tarvittaessa pelastaa ratsastajan tilanteesta kuin tilanteesta. Maastossa tamma on oiva menopeli niin yksin kuin porukassa. Keksi on sen verran jääräpää, ettei se suostu kulkemaan jonon viimeisenä. Jos johtajan paikka on viety, tyytyy tamma kulkemaan ehkä toisena.

Sukuselvitys

Jälkikasvu

Kilpailumenestys

Muut osallistumiset
15.01.2017 VSR Varsat aikuiskuvilla, tuomari: Lissu T. - I-palkinto (LVK1)
10.12.2016 Match Show Kittilä, tuomari: Satunen - SIN3 ("Ulkonäöllisesti ja olemukseltaan todella ihastuttava suomenhevonen. Tämä liehui esittäjänsä vierellä varsin ketterästi ja näpsäkästi.")

Päiväkirja

01/2017 Suomenhevosten Rotunäyttelyt
Keksin, Risun sekä muutaman muun hevosen kanssa suunnattiin hevosautolla kohti VSRn järjestämiä Suomenhevosten Rotunäyttelyitä. Meidän vaavit, Keksi ja Risu, pääsivät esittelemään itseään varsaluokkaan ja näyttämään mitä tapahtuu, kun laitetaan Neiti Pikkupiru ja Herra Ei-Vois-Vähempää-Kiinnostaa yhteen. Kyllä päivästä ehjin nahoin selvittiin ja pienin mustelmin, ja hirmu ylpeitähän meidän kakaroista pitää olla, kun nappasivat ykköspalkinnot ja luokastaan ensimmäisen ja toisen sijan kotiin !
     Keksin käytös ei nyt ollut mitään hirmu kehuttavaa, vaikka ei se täysin yllättänytkään. Pikkupirulainen esitteli taas korkeaa älykkyysosamääräänsä jekuttamalla taluttajaansa ja muuta mukaan lähtenyttä kaksijalkaista porukkaa ihan kuusnolla. Kyllä tamma asennoitui, kun sille vähän karjaisi – asennoituminen kesti kuitenkin parhaimmillaan jopa viisi sekuntia, kun Keksi jo unohti, mitä se ei nyt taas saanutkaan tehdä. Yksin näiden kahden kanssa olisi tuskin kukaan pärjännyt, sillä kun Keksi oli innokkaana pinkomassa jokaiseen ilmansuuntaan aiheuttaen harmaita hiuksia, ei Risua sitten jaksanut kiinnostaa sellainen älämölö – herra vaan tyytyväisenä seisoi paikallaan mussuttaen lähintä ruohotupsua, ja sai sitä oikein kunnolla patistaa, kun johonkin halusi liikkua. Orin käytös oli kuitenkin täysi helpotus, sillä jos kaikkia käsiä tarvittiin johonkin, pystyttiin se vain sitomaan lähimpään tikkuun ja tunkea ruokaa eteen, niin johan oli tyytyväinen.

21.03.2017 estevalmennus (valmentaja: VRL-14510)
Siinalla ja Keksillä oli harjoiteltavaa ainakin kärsivällisyydessä. Pientammalla taisi palaa hermot, kun piti alkuun hypätä pientä estettä lämmittelyn vuoksi ennen varsinaista rataa. Jokaisen laskeutumisen yhteydessä tamma heitti peränsä ilmaan ja Siina joutui tasapainottelemaan satulassa pysyäkseen mukana. Kun tamma luovutti pelleilyn, sai ratsukko luvan aloittaa varsinaisen radan suorittamisen lyhyiden välikäyntien kautta. Keksi hyppäsi loistavalla tekniikalla ja Siina ratsasti siististi, eikä menossa ollut paljoa korjattavaa. Kuitenkin Siinan istunnassa oli pientä fiksausta, jonka jälkeen hänen hevosensakin vielä parani hyppytekniikan kannalta. Tammalla oli silti hirmuinen vauhti päällä, mutta Siinalla oli hevonen siitä huolimatta hallussa ja hän sai tamman laukkaa säädeltyä notkeasti. Kun mielestäni meno oli todella hyvää ja Keksi saatiin jättämään pelleilyt pois, valmennus pystyttiin lopettamaan hymy niin valmentajan kuin ratsastajan kasvoilla – Keksikin olisi varmasti hymyillyt jos siihen olisi pystynyt!

13.03.2019 kasvattaja vierailuvalmentajana (valmentaja: Lissu T.)
"Ai kauhia kun sinusta on kasvanut söpö!" Lässytykseni kuului varmasti naapuripitäjään asti, ainakin se sokerin ja kukkasin kuorrutettu äänensävy aiheutti varmasti diabetesaallon. Mikäli tamman omistaja muljautteli silmiään, en huomannut sitä.
     "No niin, josko kuitenkin aloiteltaisiin. Verryttele itseksesi, kaikki askellajit läpi, minä kasailen teille vähän puomitehtäviä."
     Kasaillessani ravi- ja laukkapuomiasuoria ja -puoliympyröitä seurasin sivusilmälläni ratsukkoa. Pieni Keksi kulki reippaasti hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä kaikissa askellajeissa, polki hyvin alleen, oli rennon ja tyytyväisen oloinen. Tammaa aseteltiin ja taivuteltiin, pitkillä sivulla näkyi temponmuunteluita, kenttää käytettiin koko alalta hyväksi pelkän uran kiertämisen ja pääty-ympyröiden sijaan.
   "Nostahan jalustimet ylös, pidetään tasapainotunti. Toisella pitkällä sivulla on laukkapuomit, toisella ravipuomit, keskellä kenttää on pari ravivälistä puoliympyräpuomiviritystä. Rento muoto riittää, ei tarvitse alkaa kokoamaan, mutta haluan nähdä Keksiltä tahdikasta ja etenevää liikettä, en mitään mummohölkkäilyä. Aloita ravissa, ensin pitkän sivun ravipuomit ja toisella pitkällä sivulla ravi – käynti – ravi -siirtymisiä.
     Ilokseni en huomannut ratsukon työskentelyssä juurikaan eroa aikaisempaan. Jalustimet puuttuivat, mutta siinä se. Ratsastaja ei himmannut Keksin vauhtia tahallaan tai vahingossa, ryhti pysyi hyvänä, käsi vakaana ja pehmeänä, jalka pientä heilumista lukuun ottamatta siellä missä pitikin. Ravipuomitkin sujuivat näppärästi ilman yhtään koluuttelua tai puomien paikoiltaan rullailua, toisen pitkän sivun siirtymiset olivat sujuvat ja pehmeät; Keksi oli todella hyvin avuilla ja reagoi heti kun pyydettiin, ei askeleen tai kahden viiveellä. Pirteän näköinen pikkutamma oikein huokui hyvää fiilistä!
      Muutama toisto ja suunnanvaihto, taas muutama toisto, sitten puoliympyröille. Ensimmäinen puoliympyrä sujui puomeineen kaikkineen oikeinkin näppärästi, toiselle puoliympyrälle ratsukko taas tuli aivan miten sattuu, minkä seurauksena Keksi kompuroi joka ikisellä puomilla.
     "Uudestaan, ajatus mukaan, älä vain haaveile ja ihmettele maisemia." Korjasin puomit paikoilleen ja ratsukko lähti puoliympyröille uudestaan, tällä kertaa ajatus mukana, ilman haparointia tai askeliinsa sekoilua.
     "Älä jännitä hartioita kaarteessakaan, ihan rennosti, sinulla on hyvä tasapaino. Pidä tuo ravi, Keksi liikkuu todella hyvin."
   Jalustinvapaat ravitehtävät sujuivat todella nätisti yksittäistä askelten epäsopivuutta lukuun ottamatta. Kehotin ratsukkoa tulemaan toisen lyhyen sivun temponvaihteluita ravissa, sitten toisen pitkän sivun laukkapuomit. Alku oli lupaava; pari selkeää temponvaihtelupätkää ravia, hyvin ratsastetut kulmat, helposti nouseva myötälaukka ja suora linja puomeille, puomien ylitys tasaisessa, hyvässä laukassa. Viimeisen laukkapuomin jälkeen ratsastaja lähti kuitenkin kallistumaan sisäjalan puolelle ja lopulta ihan alas asti, nätisti astuen, melkein kuin tarkoituksella. Keksi pysähtyi saman tien täydestä laukasta, ohjatkin pysyivät ratsastajan kädessä, eikä pikkutammaparka tuntunut lainkaan tajuavan, miksi ihmeessä kaksijalkainen ei ollutkaan selässä. Siinä me sitten seisoimme, yhtä hölmistyneinä koko porukka, kunnes aloin nauraa vähemmän hienostunutta räkätinnauruani.
     "Ei me nyt ehkä ihan vielä lopetella!" Loput puomijumppailusta sujuivat ilman suunnittelemattomia jalkautumisia.