Kahmon Kuutuuli

VH19-018-0074
suomenhevonen, tamma, 154cm, musta
syntynyt 11.11.2018     (8v: 11.05.2019)
kasvattanut Kahmo, omistaa leah (VRL-11523)
koulupainotus (heA)
meriitit
ei meriittejä

Luonnekuvaus

Elegantin, Louboutinin korkkareissa kävelevän leidin sijaan Kuutuuli olisi enemmänkin sitä tyyppiä, joka sunnuntaina kauppaan lähtiessään vetää päällensä ensimmäiseksi löytämänsä paidan ja lökärit, naama naturellina. Välillä jopa uskaltaisi väittää, että Kuulla olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mutta sitten muistaakin, että ai niin, sehän on vaan tamma. Tamma, joka ensin tunkee päätä kainaloon ja vaatii kaikkea maailmasta löytyvää huomiota itseensä, mutta seuraavalla sekunnilla vetää päätään pois, kun yrittää rapsuttaa korvan takaa. Ei kun ai niin, Kuu vihaa sitä, että sen korviin kosketaan.
     On kuitenkin vaikea erottaa, mistä tamma oikeastaan ärsyyntyy. Koska se ärsyyntyy kaikesta. Ainakin, kun sitä on jatkunut liian kauan. Kumisualla pyllyn päältä rapsuttaminen tuntuu ah niin ihanalta karvan lähdön aikaan, mutta jatkappas liian kauan niin Kuu uhkaakin jo potkaista (tai näykkäistä, ei Kuu nyt oikeastaan ikinä potki). Kun tamma on vain pintapölyinen ja harjauksesta suoriutuu sutjakasti, ei karsinassa hoitamisessa ole mitään ongelmaa. Jos taas karvan päältä löytyy kunnon mutakerros, kannattaa se ottaa käytävälle kiinni, niin välttyy mahdottomilta pyörimiskohtauksilta ja tamman hampailta. Kuuta voi pyytää lopettamaan ja sille voi ärähtää vaikka kuinka, mutta se ei silti ota opikseen pitkällä tähtäimellä.
     Taluttaessa Kuu on pitkälti ihan nätisti ja kulkee vierellä. Välillä se saattaa hangoitella ja olla suostumatta menemään jonkun pelottavan kaivon kannen vierestä tai oviaukosta, kun näkee “mörköjä”. Eli siis ne samat asiat, mitä se on tuijottanut lähes syntymästään asti. Hui. Kisapaikalla vasta voi tulla ihan oikeanlaisia tilanteita, kun Kuu kyttäilee muovipusseja, liehuvia loimia aidalla ja muuta epäluonnollista ja liikkuvaa. Pestessäkin Kuu katselee epäluuloisesti aineita ja sieniä, mutta on tottunut aika hyvin jo itse prosessiin.
     Ratsuna Kuu ei ole maailman helpoin poni, mutta kun sen saa alistettua tahtoonsa ei se ole mikään hirveän hankalakaan. Varsinkin uuden ratsastajan kivutessa selkään tamma yrittää mennä sieltä mistä aita on matalin, olla painava kädelle ja juosta pois pohkeen ja ohjan välistä. Suoraan sanottuna uuden ratsastajan pitää näyttää sille närhen munat, että tamma lopettaa kenkkuilun ja aloittaa kuuntelemisen. Esteillä Kuu on aika puusilmä, ja halutessaan ratsastaa ihan rataa ratsastajan on valmistauduttava siihen, että tekee kaiken itse.
     Kouluratsuna tamma on ihan kelpo suorittaja, kunhan sen saa ensin nöyräksi ja yhteistyöhön kykeneväiseksi. Kuu on helpon tason kouluratsu, mutta osaa joitakin vaativan tason juttuja — esimerkiksi kootut askellajit. Varsinaisia kompastuskiviä tamman kanssa ovat yleensä käynnin kautta tapahtuvat laukanvaihdot sekä takaosakäännökset, joissa pitää olla erittäin huolellinen ja nopea apujen kanssa. Kuussa on vähän hätäisen suorittajan vikaa, joten siitä on paljon apua, jos ratsastaja osaa olla nopea ja selkeä avuista. Pohjeapujen kanssa saa olla myös tarkkana, ettei jää pyytämään samaa asiaa liian monta kertaa ilman reaktiota, vaan ottaa raipan tai kannukset avuksi. Tamma turtuu todella helposti pohkeeseen, ja se on oikea työ saada se takaisin herkäksi.
     Maastossa Kuu saattaa pelästyä turhankin pieniä juttuja, mutta ottaa hatkat alle vasta, jos maastokaveri tekee niin tai se on oikeasti peloissaan. Tamma saattaa olla epäluuloinen tilanteissa, joissa sen pitää ylittää ojia tai muita vesialueita, mutta kaverin johdolla menee kyllä niistäkin yli tai läpi — vaikkakin vasten tahtoaan.

Sukuselvitys

isä Kuurimo
sh m 152cm
Champion, KTK-I
ii. Kuurari
sh m 157cm
iii. Sateilija
iie. Kuuratyttö
ie. Sihvon Mari
sh trt 152cm
iei. Sihvonen
iee. Marjonetti
emä Kuunsirppi
sh vrt 162cm
ei. Kuu-Ukko
sh vrt 164cm
eii. Luunkehrä
eie. Kuunlento
ee. Hunajainen
sh vrt 160cm
eei. Hunajakarhu
eee. Haavehuntu

Kilpailumenestys

NJ Näyttelyjaos
29.03.2019 Hornanhovi, tuomari: Sorel - irtoSERT
15.05.2019 Kaihovaara, tuomari: Dimma - irtoSERT

Päiväkirja

13.03.2019 jumppailua kisarupeaman keskellä
Kuun kanssa ollaan näin maaliskuun kunniaksi osallistuttu ensimmäiseen kisarupeamaan. Tamma starttasi muutamat yksittäiset kilpailut, eikä ollut moksiskaan kilpailutilanteesta. Nytkin rupeaman keskellä Kuu on ihan rennolla fiiliksellä, ja kotona ollaankin otettu sellaisia hyvän mielen treenejä aika paljon kilpailuiden välillä.
     Pusun ratsastettuani suuntasin Kuun kanssa maneesiin. Esteet olivat edelleen siellä, mutta ne eivät haittaisi meidän pientä jumppausta. Vasta kuusivuotiaaksi Kuu on edistynyt aivan mahdottoman nopeaa vauhtia, ja sen kanssa ollaan pystytty ottamaan suuriakin harppauksia eteenpäin. Meillä on lähtenyt yhteistyö hyvin käyntiin, ja ollaan saavutettu yhteisymmärrys — toistaiseksi Kuuta ratsastaa vielä vain minä, koska todettiin tossa neljän vuoden iässä että tammalle se yksi ratsastaja on parempi.
     Alkuun hölkkäsin tamman vetreäksi sekä ravissa että laukassa. Kuu on lähes aina parempi ratsastaa, kun saa hetken aikaa mennä vähän pidempänä ja maistella työnteon makua. Pienen hengähdystauon jälkeen Kuu tuli nätisti kivaan muotoon ja hyvän tuntuiseksi. Pyysin muutaman pätkän lisättyä käyntiä ja siitä takaisin kokoamista, jotka tamma suoritti todella nätisti. Ravissa käytiin myös pientä tempon vaihtelua läpi. Kuu oli edelleen sen verran hyvän tuntuinen eikä niskoitellut yhtään vastaan vaan teki työtä käskettyä, joten en halunnut jäädä toistamaan asioita liian pitkäksi aikaa.
     Laukassa aloitin myös askellajin sisällä tempon vaihteluista. Kilpailuissa oli erityisesti tullut esille laukanvaihdon vaikeus käynnin kautta, joten tänään käytäisiin niitä vielä vähän läpi. Kun Kuu kokosi hyvin laukkaa ja palautui takaisin normaaliin tempoon, annoin sen hetken kävellä ennen vaihtoja. Helpoin oli melkein toteuttaa tehtävä pienellä kahdeksikolla. Ensin vaadin tammalta vain hyvää ja puhdasta siirtymistä laukasta käyntiin ja muutaman reippaan askelen jälkeen toisen puolen laukkaan. Kuu reagoi hyvin apuihin, joten pikkuhiljaa aloin vaatimaan siltä lyhyempää ja lyhyempää käyntipätkää.
     Tamma näytti välillä pientä haparointia, mutta kun se antoi perätysten useamman hyvän suorituksen, taputin sitä kaulalle ja siirsin raviin. Kuu sai hölkkäillä pidemmässä muodossa ja taivuttelin sitä loppuun kahdeksikoilla, volteilla ja täyskaarroilla. Ulkona oli sen verran mukava maaliskuinen sää, että Pusun tavoin myös Kuu sai kävellä loppukäynnit metsäpolulla.