Vaniman Pusupotenssi

VH18-018-1240
suomenhevonen, ori, 156cm, punarautias
syntynyt 05.06.2018     (8v: 05.12.2018)
kasvattanut Vanima, omistaa leah (VRL-11523)
yleispainotus (heB, 100cm, helppo)
meriitit
heinäkuu 2018   KTK-II   (18 + 18 + 18 + 18 = 72p.)

Luonnekuvaus

Pusupotenssi on valitettavasti se sukupuolineutraaliuden uhri, joka haluttiin talliin orina mutta nimettiin tammana. Ori on kyllä itsekin kasvanut sisälle tähän rooliin, sillä se osaa olla joskus oikea diiva. Jos jalka kastui lammikkoon astuessa, Pusu voi seistä minuuttikaupalla jalka ylhäällä ja odottaa, että joku kuivaisi Hänen Ylhäisyytensä jalan. Kentälle Pusu ei suostu astumaankaan jos siellä on vesilaimmikoita ja sadekeleillä se pitää peittää sadeloimin matkan ajaksi joka kestää tallilta maneesiin. Pitäisi ehkä kääriä ponipoika elmukelmuun, niin se suostuisi menemään tarhaankin.
     Pusu on muuten siisti hevonen, mutta sen verran ahmatti se on, että ruoka voi olla ympäri naamaa ilman, että ori vetää tantrumia. Hoitajalle raudikko on helppo hoidettava siinä mielessä, että se ei piehtaroi eikä harrasta mutakylpyjä — jos Pusun näkee piehtaroivan tai edes makaavan, on helvetti jäätynyt ja soitto eläinlääkärille olisi suotavaa. Itse hoitamisen toiminto ei välttämättä olekaan niin helppoa, sillä Pusu on äärimmäisen seurallinen otus. Sillä on osuva lempinimi, sillä ori mielellään pusuttelee jos siihen antaa tilaisuuden. No, Pusu nyt hyppää vaikka syliin jos siihen antaa tilaisuuden. Raudikko on aina kaikissa hoitotilanteissa ystävällinen, vaikkakin ehkä turhan päällekäyvä, joten kengittäjän tai eläinlääkärin kanssa ei ole juurikaan mitään ongelmia.
     Orin molemmat vanhemmat ovat kunnioitettavasti kilpailleet valjakkoa, mutta meidän Pusu ei tätä lahjaa perinyt. Kyllä sitä yritettiin opettaa vetämään kärryjä ja vaunuja useamman ihmisen voimin, mutta hommasta luovuttiin kun ori ei vain hoksannut jutun jujua vaan jäi paikalleen kiemurtelemaan ja toljottamaan taakseen (“Hei ööö .. mikä toi juttu mun takana on ? Onkse kiinni mussa ??!”). Niinpä tyydyimme pelkkiin ratsastuslajeihin, joissa Pusu on ihan kelpo koni.
     Raudikko on lähtökohtaisesti reipas, omalla moottorilla toimiva hevonen. Sileällä Pusu mieluummin keskittyisi kuitenkin kaikkeen muuhun kuin työntekoon ja mielellään livistää kaikesta vain lisäämällä vauhtia. Niska jäykkänä ja pää taivaissa kulkevaa suomiputtea saa hetken aikaa suostutella ja lämmitellä, jotta siitä kuoriutuu yhteistyökykyinen kouluhevonen. Oikeanlaisella suostuttelijalla, tai siis ratsastajalla, Pususta tulee pehmeä, rento ja kuuliainen, kun vähän jaksaa vetää asioita rautalangasta. Liikkeet orilla ovat miellyttävät, ja ne vain paranevat kun orin saa kunnolla hommiin.
     Esteillä ja maastoesteillä Pusu on alusta asti ihan fiiliksissä, minkä takia sitä ei tarvitse kahta kertaa pyytää hommiin. Raudikko on aina — kentällä, maneesissa, maastossa, esteradalla, … — varma tapaus, sillä se ei pelkää kuvitteellisia pieniä vihreitä miehiä. Kaikki erikoisesteet ovat Pusulle peruskauraa ja rohkeuttakin siltä löytyy hyppäämiseen. Ainoa, mikä saattaa tuottaa hieman kiemurtelua ja suostuttelua, on maastoradan vesiesteet. Pusu ei vettä pelkää, mutta diivana se ei välttämättä haluaisi kastella jalkojaan. Kun sen kanssa tekee homman selväksi, että nyt mennään, niin kyllä se aika nopeasti tottelee ja suostuu uhraamaan herkät koipensa.
     Radalla Pusun kanssa ei ole ongelmaa vauhdin kanssa, mutta tarkkuuteen ja huolellisuuteen on aina hyvä kiinnittää enemmän huomiota. Orin tyyli kun ei ole aina ihan hirveän kaunis, ja jos hyppypaikkaa ei yhtään valmistele tai paketti ei ole millään tavalla koossa, voi orin koivet harottaa kaikkiin ilmansuuntiin hypyn aikana, jolloin laskeutuminen ei välttämättä ole turvallisin. Pusu tarvitsee esteille siis jonkun, jolla on jotain käsitystä siitä, mitä tarkoittaa ‘siisti hyppääminen’.

Sukuselvitys

isä Mörkövaaran Outolintu
sh trtkm 159cm
KTK-III, SV-I
ii. Kikon Oliver
sh rtkm 160cm / SLA-I, YLA2
iii. Uljaan Osteri
iie. Miekuva
ie. Ruskasaaren Lola
sh rt, 157cm / SLA-I, YLA1
iei. Jokipoika
iee. Ruskasaaren Liina
emä Vähäpellon Pusupilvi
sph tprt 143cm
KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-II
ei. Ristimurhe
sph trt 146cm / KTK-II, SLA-I
eii. Ristitoivo
eie. Murheenkryyni
ee. Pusupulveri
sph tprt 142cm / KTK-II, SLA-I
eei. Pilvipulveri
eee. Taikasuukko

Päiväkirja

13.03.2019 hikireeniä
"Pusu ei," sanoin jämäkästi rautiaalle, joka yritti heti livistää raviin kerätessäni ohjat takaisin käteen. Ori selvästi aisti, että nyt ei oltu tultu tuuppimaan ja että noi esteet on häntä varten. Maneesissa oli pääty-ympyrällä kaksi kavalettia, kulmasta kulmaan lävistäjällä pysty-okseri linja kahdella laukka-askeleella ja viimeisessä yksinäisessä kulmassa nouseva okseri. Pusun kanssa on kunnon estetreenit jääneet vähän vähäiselle, joten tänään oli aika ottaa itseään niskasta kiinni ja koota maneesiin muutamat esteet. Korkeudessa pysyteltiin kuitenkin siinä seiskakympin tuntumassa, ja Patrik oli raahattu puominnostajaksi.
     Nostin laukan maneesin lyhyeltä sivulta ja säätelin orin hyvän tuntuiseksi ennen kavaleteille suuntaamista. Tunsin, kuinka orin energiatasot nousivat ja takaa kuului swoosh swoosh kun Pusu huiski hännällään menemään. Raudikko pysyi kuitenkin hyvin paketissa ja herkkänä.
     Pienen hengähdystauon jälkeen suuntasin orin pysty-okseri linjalle. Linja oli kahden askeleen välillä, mutta tarkoituksella hieman pidempi, jotta siinä saisi hyvin treenattua sekä eteenpäin ratsastamista että rauhallisempaa kolmella askeleella lähestymistä. Annoin ensimmäisen kerran Pusun itse määrittää askeleensa, ja arvailuni osuivat nappiin kun ennen okseria ori otti vielä puolikkaan askeleen. Ratsastin välin muutaman kerran reippaammin kahdella askeleella, ja kun ori oli esteen jälkeen heittänyt muutamat ilopukit ja saanut muutenkin energioitaan purettua, pyysin sitä lyhyempään laukkaan jotta väliin mahtuisi kolme askelta. Ensimmäisillä kerroilla Pusu hangoitteli vastaan ja lähti pystyn jälkeen harppomaan reippaasti eteen, mutta parin pysähdysharjoituksen jälkeen se taas oli kuulolla ja malttoi ottaa kolmannenkin askeleen.
     Loppuun tulimme Pusun kanssa vielä pientä rataa; ensin kavalettiympyrä, josta kulmaan ja pysty-okseri linjalle, kaarre oikealle ja suoristus kulmassa olevaan nousuokseriin. Pusu tuntui harjoitusten jälkeen todella hyvälle, ja saatiin muutama hyvä ja menevä rata alle. Raudikko sai mukavan hien pintaan, ja puuskutti jo hieman väsyneenä siirtäessäni sen rentoon hölkkään.
     "Sustahan on tulossa ihan kelpo esteponi," juttelin orille, kun taputin sen hikistä kaulaa ja annoin sen venyttää eteen alas ravissa. Pusu pärskäisi tyytyväisen oloisena vastaukseksi, ja treenin päätteeksi se pääsi loppukäynneiksi maastopolulle.